Ensimmäiseen adventtiin valmistautumista

Tänään on rehellisesti sanottuna ollut ns. "kalsaripäivä" :), eilinen meni sen verran lennokkaasti. Aamupäivä meni siskon kanssa kaupungilla hummaillessa, ja herkutellessa. Käytiin kahvila Houkutuksessa juomassa glögit ja syömässä, hyi, niin kauhean makuiset suklaiset kakkupalaset ;)

Pöytään istumisen jälkeen mietittiin hymyssä suin että, olikohan ihan taktinen valinta valita juuri tämä pöytä :D. Ainakin mitä tulee tuohon arvonta-laatikkoon ;).

Hellyttävän suloiset eläinhahmot kertoi kahvilan työntekijöille, mihin pöytään tuoda meille glögit :)

Eilen illalla sitten oli vuorossa pikkujoulut ehkä parhaimpien työkavereiden kanssa koskaan. Ja siksi tänään onkin ollut se "kalsaripäivä". Sain itsestäni kuitenkin sen verran irti että, näpertelin pikaisesti elämäni ensimmäisen adventtikynttelikön. Vanha terriini, siihen sammalta, ja neljä kynttilää. Juuttinarulla sidoin kynttilöihin kiinni noi lasiset numerot. Noi numerot ostin viime joulun jälkeen alesta Quriosa-verkkokaupasta.

 

Pöydälle kotiutin kauppareissulta uusimman Jeanne d`Arc Living-joululehden.

 Talo-lyhdyn siirsin eteisen lipaston päältä olohuoneen puolelle.

Ja tällaisen köyhäinmiehenhopeisen tuikkukippoparin ostin perfect home-kutsuilta. Tässä kohtaa on ihan pakko tunnustautua tuikkukippo-hemmoksi. Aina kun nään jonkin juuri meille sopivan tuikkukipon, lähtee se saman tien mukaan :).

Eteisen kaapin päälle kaivoin kaapin kätköistä hurricane-lyhdyn ja siihen valkoisia koristekiviä, ja kynttilä. Tuon kynttilän ostin myös perfect home-kutsuilta, ja uskokaa tai älkää, mutta se on paristoilla toimiva. Sen pinta tuntuu aivan kuin oikean steariinikynttilän pinta, ja liekkikin lepattaa kuin aito tuli.

Nyt on kuitenkin laitettava kone kiinni, ja simmut myös, sillä huomenna on tiedossa pitkä työpäivä. Joten hyvää yötä :)

Tiina

 

Pientä näpertelyä projektin parissa

Ai että, ajatus tökkii kirjoittamisen suhteen, tuntuu että sanat ei nyt lähde kulkemaan. Mutta katsotaan mitä saan aikaiseksi, kun kerron projektin kokoamisesta.

Sunnuntai-iltana aloittelin, ja tähän vaiheeseen pääsin

 Kipposen purin kahteen osaan, ja puhdistin sen hopealle tarkoitetulla aineella, jolloin siitä kuoriutui melko kaunis osanen projektiini 

 Rungon kokoamiseen sain apua mieheltäni, ja tietysti kissa-herralta :)

 Eli alimmaiseksi tuli "lautanen" kipposesta, keskelle pyörän vanne, ja ylimmäiseksi itse kipponen. Nämä kaikki osat on kiinnitetty muttereilla rungon kierretankoon.

 Sitten vain pujoteltiin tyttären kanssa helmiä ohjeen mukaisessa järjestyksessä ohueen rautalankaan...

 ...ensin vanteen yläpuolelle...

 ...ja sen jälkeen vanteen alapuolelle.

 Ta daa, siitähän tuli "kattokruunu" :)

"Kattokruunu" ei ole vielä täysin valmis, siitä puuttuvat edelleen ne prismat, jotka ovat jo postissa tulossa :), ja alaosaan tulee vielä helminauhoja puuhelmistä.

Senkin voin jo paljastaa että, se viimeinen puuttuva osa on valonlähde. Eli tästä tulee valaisin :). Polttimot on jo asennettu, mutta kuva valot päällä tulee sitten kun koko projekti on valmis. 

Että tällaista pientä näpertelyä on tullut puuhailtua :)

Iloisin terkuin

Tiina 

:)

Helmivartaita :)

Huh huh, olihan urakka, mutta nyt on kaikki 1200 puuhelmeä sävytetty kuultovalkoisella lakalla. Tänään illalla sain viimeiset 150 helmeä sävytettyä. Siitä saakka olen niitä sävytellyt aina kun mahdollista, kun viimeksi postasin tänne blogiin. Nyt on helppo sanoa että, jos olisin tiennyt mihin olen ryhtymässä, olisin saattanut miettiä kaksi kertaa, kannattaako. Mutta kyllä kannatti, ja huomenna alkaa sitten projektin toinen osuus, eli kokoaminen, jeeeeei :). Keljumaisin vaihe on takana. Joitakin öitä meni siihen, kun unissanikin maalailin :D.

Ja sitten niihin sävytystekniikoihin, mitä kaikkea tuli kokeiltua. Lakka millä sävytin helmet, oli panelilakka, ja en saanut sitä ohennettua niin paljoa, että helmien dippaus olisi ollut hyvä vaihtoehto. Joo, kokeilin siis dippausta, mutta tuli sen verran pahat valumat, että piti sitten pensselillä helmien pinta tasoitella.

No vaihtoehdoksihan ei sitten jäänyt oikein muuta kuin, sutia kaikki helmet pensselillä. Ja arvatkaapa millaisella pensselillä? No...... vesiväripensselillä :D :D :D. Ja kaupasta ostin varrasatikkuja, joihin sitten eri variaatioin pujottelin erikokoiset helmet. Ja jos ei helmet mahtuneet reikiensä puolesta tikkuihin, otettiin käyttöön neulepuikot, joista sitten hampaat irvessä irrottelin kaikista pienimpiä helmiä irti :D. Olivat jostain syystä jysähtäneet puikon ympärille lakan kuivuessa.

Ai niin, ja löysin sen kupposen myös, jonka tarvitsen tähän projektiini. Pientä kiillotusta se kaipaa, ei muuta.

Ja nyt, kuvat kertokoon paremmin ;)

Joskus sain apuriksi helmien maalaamisessa tytön tylleröisen....

Siskotytössä herätti hieman hilpeyttä ja kummastelua tämä asettelu :D

Hammastikuillekin oli käyttöä tässä urakassa.

...ja joskus sitten kissaherran, joka tyypilliseen tapaansa asetti itsensä huomion keskipisteeksi :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Tiina :)

Projekti alkakoon :)

Hei vain jälleen hyvät lukijat :). Viime postauksessani kerroin puuhelmistä, ja niiden metsästyksestä. No, nyt puuhelmet on saatu haalittua kasaan, ja kyllähän niitä jonkin verran tulikin ostettua projektia varten. Polkupyörän pinnavanteenkin sain oikean kokoisen, vaikka alkuun näytti siltä että se jää saamatta. Kiitos siitä kuuluu ystävälleni ja hänen miehelleen :). Kyllä täytyy nostaa hattua ystäväni miehelle, sekä myös omalle, että jaksavat sivusta seurata näitä meidän touhotuksia, ja kotkotuksia enempiä hermoilematta :D.

Tänään siis aloittelen projektiani puuhelmien värjäyksellä. Katsotaan millaisella tekniikalla, vai onko tekniikkaa ollenkaan :D. Otin pari kuvaa jo kasassa olevista osasista, mitä tähän työhön tarvitsen. Näistä kuvista puuttuu vielä pari osaa, toinen niistä on vanhan mallinen sokerikko (on vielä ostamatta), ja toinen osa jota en vielä paljasta, ennenkuin aivan viime metreillä. Ai niin, ja prismat puuttuvat vielä myös.

Huomenna sitten kerron kuvien kera, miten puuhelmet sai värin pintaansa, vai saivatko mitenkään ;). Siihen asti, näihin kuviin ja tunnelmiin.

 Kaikissa pusseissa on siis erikokoisia puuhelmiä

Kuvan laatu on nyt hieman kehnonlainen, räpsäisin pikapikaa kuvat puhelimella, ilman turhaa kohdistamista.

Tiina

Syyspuuhastelua ja puuhelmien metsästystä

Hei vaan jälleen. Ensilumi on sulanut pois, ja sen jälkeen on kerennyt pitää jo pikku pakkastakin, mutta lunta ei ole satanut. Lauantai-aamuna ajelin hakemaan tytön kotiin syyslomalta, ja matkan varrella oli kauniita kuuraisia maisemia. Harmi kun ei sattunut kamera mukaan, olisi tullut kauniita kuvia. Nyt sitten innostuin sadepäivänä räpsimään muutamia kuvia siitä ,mitä on tullut puuhailtua.

Ompelukset on nyt ommeltu, ja niistähän tuli tyynynpäälliset yläkerran sohvan tyynyihin. Kanervat, ja kallunatkin kotiutin paikallisesta agri marketista, ja istuttelin niitä sitten vähän sinne tänne.

Tänään piipahdin pikavisiitin kaupungille, ja sieltä saaliiksi lähti erikokoisia puuhelmiä. Sitä mitä niistä sitten ajan kanssa syntyy, kerron kuvien kera projektin edetessä. Toivottavasti se on sitten valmis ensi kevääseen mennessä ;)

Sohva on heti siistimmän ja mukavamman oloinen kun tyynyissä on päälliset :)

Vanha ikkunarauta, joka nojaa seinää vasten, on viime kevään tuliaisia Ruotsista. Olin sen verran onnekas että noita ikkunarautoja sain kaksi kappaletta :)

Ja tosiaankin, kaikissa pusseissa on puuhelmiä :D

Sateisin syysterveisin

Tiina

Ensilumi ja moneen taipuva keittiön pöytä

Satoihan se ensilumi sitten meidänkin pihaan viime yön aikana. Kesäkalusteet ne vaan vielä nököttävät terassilla, sillä tulevalle talvelle ei anneta vielä periksi. Jospa sitä saisi vielä jonkun kupposen kahvia nautiskella ulkona pöydän ääressä. Tosin aurinkovarjoa tuskin tarvitsee enää availla, ennen ensi kesää :D.

 Ovatpas ne kalusteet ankean näköiset :)

Tänään sain taas huomata miten keittiön pöytä on moneksi taipuvainen. Ruokailujen lisäksi meillä sen ympärillä tehdään läksyjä. Nuorimmainen ainakin, vanhimille lapsukaisille kun ei kuulemma tule "koskaan" läksyjä, hmmm... ;)

Keittiön pöydän ääressä meillä myös surffaillaan netin ihmeellisessä maailmassa.

 

Heh, ja sen samaisen pöydän äärellä ulkoilutetaan välillä myös ompelukonetta :D. Ja nämä ompeluksethan nyt sitten ovat yhdellä pöydän nurkalla lauantaihin asti, silloin pääsen vasta seuraavan kerran koneen äärelle surauttelemaan. Huominen menee koko päivän töitä paiskiessa, ja perjantai aamu sitten odotellessa iltavuoroon lähtöä.

Lumisin terveisin Tiina

Pientä kivaa makuuhuoneeseen

Ikeassa oli tässä jokin aika sitten 5-vuotis synttärit, ja tuli siellä sitten ystävän kanssa käytyä katsomassa synttäritarjouksia. Ostoslistalla oli vain nuorimmalle juniorille musta päiväpeitto, joka sieltä löytyikin.

Ja kun Ikeassa ollaan, sieltähän löytyy myös aina jotain muutakin kauppalistan ulkopuolelta :) ja niin löytyi nytkin. Iskin silmäni kauniiseen baisley-kuvioiseen pussilakanasettiin. Muistan vielä miten vielä vuosi sitten en oikein kauheasti lämmennyt kyseiselle kuviolle, mutta nyt on jotenkin mieli muuttunut. Koskaan ei näköjään pidä sanoa, ei koskaan :D ;), ainakaan minun. Huih, milloinkahan alan sutia seiniä sinisiksi :D (puistatus).

Laittaessani uusia lakanoita, vaihtoi sänkykin siinä tiimellyksessä paikkaa ikkunan alle.

On ne niin ihgut :)

Vanha perunalaatikko on edelleen hyvä yöpöydän korvike miehelle

Itselläni yöpöydän virkaa hoitaa hieman naisellisemmin Jeanne d`Arc Living-tuoli

Tällainen vanha ihanuus löytyi viime keväisellä Ruotsin-matkalla.

Pojat tuli kotiin vähän aikaa sitten ulkoilemasta, ja kertoivat että ulkona sataa lunta. Jaiks, odotan huomista aamua ja valoista, jotta nähdään joko satoi ensilumi. Toivottavasti talvi ei tule ihan vielä, kuulaat syysaamut on vielä tältä syksyltä kokematta.

Syksyisin terveisin

Tiina

Kirpparilöytöjä ja puutarhaunelmia

Tätä kesää ei olla kunnolla keretty laittaa pakettiin, kun jo alan unelmoida ensi keväästä ja kesästä. Unelmissa siintää pienempi talo (mielellään vanha) ja hieman suurempi piha ja siinä puutarha. Tosin näillä leveysasteilla on todella vaikeaa löytää vanhaa taloa, joten on tyydyttävä hieman uudempaan. Mutta vanhempaan kuin nykyinen, toivottavasti. Olipas se monimutkaisesti selitetty :D.

Puutarhan osalta unelmissa siintään cottage cardenin tyylinen ruusu-ja pioni tarha. Alkukesästä satuin kerrankin tv:n ääreen oikeaan aikaan. Ylen kanavalla tuli englantilainen puutarha-ohjelma, jossa esiteltiin kyseisenlainen puutarha. Ja voi kun se oli kaunis, kutsuva ja satumainen. Keräsinkin muutamia kuvia pioneista ja englantilaisista ruusuista pinterestistä. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan minun unelmastani :)

Ja sitten niihin kirpparilöytöihin. Naapuri piti pihakirppistä jonne en päässyt juuri sinä päivänä kun se oli, joten käväisin sitten jälkikäteen katsastamassa myymättä jääneet tavarata. Ja oi mikä ihanuus sieltä löytyi, vanha peitto. Peitto on kuulunut alun pitäen naapurin rouvan vanhemmille, ja minun onnekseni hän oli valmis luopumaan siitä. Kysyin tosin monen monituista kertaa onko hän aivan varma siitä, haluaako myydä. Ja halusihan hän :). Kivasti piristää tuollainen vaalean sininen väri (vai lieko turkkoosi) muuten niin vaaleaa sisustusta.

Tämän toisen löydön tein kylällämme olevalta kirpparilta. Tällaisen teollisen valaisimen, miehen mielestä karsinavalo, heh heh. Oli mikä oli, mutta minun mielestä hieno. Pienen pesuoperaation jälkeen kaiken lian ja kökön alta kuoriutui kelpo toimiva vehje, valokin palaa. Siis aivan kirjaimellisesti se oli aivan sen itsensä peitossa . Sähköjohdostakin paljastui kirjaimia, jotka muodostivat sanan nokia :D. Onneksi sentään rautaosat ovat ruosteessa ;).

Tiina

Kun inspiraatio iskee....

...silloin siihen on tartuttava heti ja nopeasti, muuten käy huonosti :). Alkuilta meni juniorin jalisharkoissa kentän reunalla hytistessä kun en osannut laittaa itselleni tarpeeksi lämmintä vaatetta päälle. Junnuillehan ei tule kylmä kentällä juostessa. Sitä ei vielä tahdo mieltää että, syksy on pikku hiljaa hiipimässä ja selättämässä kesän.

Kotiin tultuani sain inspiraation yläkerran aulan päivittämiseen. Jollakin laillahan se oli saatava itsensä lämpimäksi ;). Aulassa oleva punaine sohva sai luvan väistyä rautaisen sohvasängyn tieltä. Jotenkin on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä että, nyt on punaisen värin aika meillä niin ohi sisustuksessa kuin voi olla. Ja täytyy taas jälleen kerran todeta, miten valkoinen väri raikastaa sisustusta. Punaisesta sohvasta otin talteen irtotyynyt, ja seuraavilla vapailla ompelukone surisee niille uudet päälliset :). Tuolin kohtalo on vielä auki, siksipä se saa vielä jäädä.

Iltakin on näköjään hämärtymässä kaiken tohinan keskellä.

Seuraava maalausurakkakin on jo valmiina, tuo tv-taso

Toukokuun alussa meille tuli tällainen pieni suloinen kissa-herra, Pate. Ylemmässä kuvassa kissa-herra on hieman yli kolmen kuukauden ikäinen, ja alimmassa kuvassa herralla ikää seitsemän kuukautta. Ulkomuoto on vähän muuttunut :). Heh, ja minä kun luulin että koiranpennut on sellaisia jotka pureskelevat kaiken mitä vain saavat lähellekin hampaitaan. Ehei, Pate-herra terottaa hampaitaan, ja kynsiään melkein kaikkeen mikä liikkuu, myös emännän varpaisiin :D. Tällaista täällä tällä kertaa :)

 

Sateisin yerveisin Tiina