Kesä on kerennyt siihen asti että, oli aika lähteä ystävän kanssa jo perinteiseksi muodostuneelle ostosmatkalle kotisuomessamme. Tiistai-aamuna auto starttasi meidän pihasta kuuden aikaan aamulla, kyydissä kaksi höpsähtänyttä, nauravaa naista, ja hyppysellinen innostuneisuutta, ripaus jännitystä ja monta kauhallista hyvää reissumieltä :). Matkareittinämme oli tälläkertaa Kangasala-Tampere-Hämeenlinna-Riihimäki-Porvoo-Nummi-Turku-Paimio.
Ensimmäinen pysähdyskohteemme oli Mirantik Kangasalalla, jossa puotia piti auki Mira.
Puoti on tunnelmallinen, ja täynnä mitä ihanimpia JDL:n tuotteita ja muuta vanhaa tavaraa.
Mirantikista matka jatkui Tampereelle, missä kävimme Seinäruusussa (myy tapetteja ja kankaita), ja Olgan puodissa (vaateliike). Sitten olikin jo aika kurvata Hämeenlinnaan, ja siellä Hämeentien kirppikselle, joka on joskus oikea vanhojen tavaroiden aarreaitta. Nyt tosin oli tyhjä reissu. Tässä vaiheessa jo tuntui että, on hyvä päästä hotellille, joten suunta Riihimäelle missä yövyimme.
Keskiviikkona kohteena oli Porvoon vanha kaupunki. Ja puhukoon kuvat puolestaan. Tänne on pakko päästä uudelleen. Paikka on ihana, ja täällä voisi vain kävellä ja miettiä entisajan elämää kaupungin kapeilla mukulakivikaduilla ja ihastuttavilla sisäpihoilla.
Porvoosta ajoimme Nummeen Kavihuoneilmiöön, jossa myydään muun muassa paperinukkeja :)
Niitä tarvii varmaan tilata postin kautta, kun jäi ostamatta paikanpäältä :).
Toisen yön olimme Turussa, ja koska illalla jäi vielä aikaa kävellä kaupungilla, löysimme itsemme Turun kaupunginkirjastosta. Aika upea paikka.
Torstaina aamupäivällä suuntasimme Turun linnaan, jossa opastetulla kiertokävelyllä tutustuimme linnan keskiaikaiseen osaan. Matkan varrelle osui myös näyttely Kristiinasta, joka hallitsi Ruotsia 1600-luvulla. Kristiinasta kuvattiin elokuva viime vuonna linnassa, ja on nimeltään The Girl King. Elokuvan ensi-ilta on loppuvuodesta, ja se on nähtävä.
Matkan viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kohteena oli Adalmiinan Helmi Paimiossa. Paikkaa ympäröi kauniit pellot, ja pihapiiriin ajettuamme ja autosta noustessamme näimme vilahduksen kukosta ja lampaista. Maisema on kappale kauneinta suomalaista peltomaisemaa :)
Puotiin sisäänastuessa jo näkee, kuinka uusi ja vanha on aseteltu esiin sulassa sovussa keskenään.
Tiedättekö tunteen kun astutte ovesta sisään ja huomaat olevasi oikeassa paikassa. Sen tunteen koin kun astuin tämän puodin ulko-ovesta sisään. Tässä puodissa on kaikki mitä sisustuksellisesti itse rakastan, rouheaa maalaisromantiikkaa.
Ladon sisällä puotiin johtaa leveät puuportaat joille olisin voinut jäädä istumaan ja tunnelmoimaan, ja ihastelemaan eteen avautuvia näkymiä.
Ja saapuihan ne helteet viimeinkin :)
-Tiina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti